Osuuskunta on itsenäinen, jäsenistään erillinen taloudellinen yksikkö. Se on myös kirjanpitolaissa tarkoitettu kirjanpitovelvollinen sekä eri verolajien, kuten arvonlisä- ja tuloverotuksen mukainen verovelvollinen. Osuuskunnalla on oma rahaprosessi eli jäsenten ja osuuskunnan varojen ja velvoitteiden tulee pysyä erillään.
Talouden suunnittelu
Talouden suunnittelu on tärkeää sekä toiminnan suunnittelu- ja aloitusvaiheessa että myöhemmin jo vakiintuneessa ja kehittyvässä yrityksessä. Realistiset ja riittävän kattavat laskelmat auttavat osaltaan varmistamaan jatkuvuuden ja kyvyn selviytyä erilaisista yritystoimintaan liittyvistä muutostilanteista. Laskelmien perusteella osuuskunnan perustamista ja siihen jäseneksi liittymistä harkitsevat voivat arvioida vaihtoehtoisia toimintamalleja, tehdä perusteltuja ratkaisuja esimerkiksi investoinneista tai vuokrasitoumuksista toimitiloihin ja loppujen lopuksi päättää siitä, onko suunnitellulla yritystoiminnalla taloudellisia edellytyksiä ylipäänsä. Erityisesti ulkopuoliset rahoittajat – yhtä lailla erilaisten tukien myöntäjät kuin velkarahoittajatkin – edellyttävät osuuskunnilta valmiutta ennakoida elinkelpoisuuttaan talouden ja velanmaksukyvyn näkökulmasta.
Budjetti
Julkisestakin taloudesta tuttu budjetti eli talousarvio tarkoittaa yksityisen henkilön, yrityksen tai julkisyhteisön kuten valtion tulo- ja menoarviota tai -suunnitelmaa määrätylle ajanjaksolle, usein yhdelle vuodelle tai tilikaudelle. Budjetti on toisaalta ennuste yrityksen taloudesta, mutta korostetusti se on toimintaa ohjaava ja yrityksen ja toimialan tilanteen huomioon ottava suunnitelma hyvään taloudelliseen tulokseen. Osuuskunnan tapauksessa siinä tarkastellaan osuuskunnan myymistään palveluista ja tuotteista, erilaisista tuista ja avustuksista sekä muista lähteistä saamien tulojen suhdetta toiminnasta aiheutuviin menoihin.
Kannattavuus- eli tulosbudjetti Tuottopuolella tärkein budjetoitava asia on liikevaihto eli arvonlisäveroton myynti asiakkaille. Budjetti voidaan tehdä joko kokonaisliikevaihdolle tai tuote- ja palveluryhmittäin tarkoituksenmukaisesti jaoteltuna. Vastaavasti menopuolella tarkastellaan toiminnasta syntyviä muuttuvia eli tuotannon tai myynnin määrän mukaan kasvavia tai pieneneviä menoja (esimerkiksi aineet ja tarvikkeet, joita käytetään valmistuksessa, muuttuvat henkilöstökustannukset kuten urakka- ja provisiopalkat, ulkopuoliset palvelut) sekä kiinteitä eli laajuudesta riippumatta tuotanto- ja palveluvalmiuden ylläpidosta joka tapauksessa syntyviä menoja (esimerkiksi toimitilojen vuokrat, vakuutusmaksut, kiinteät henkilöstökustannukset). Lisäksi muita budjetissa huomioitavia eriä ovat poistot eli budjetointikaudelle laskennallisesti kuuluvat osuudet pitkäaikaisten investointien kuten koneiden ja laitteiden hankintahinnasta sekä lainoista ja muista vieraan pääoman rahoituksista maksettavat rahoituskulut ja vastaavasti rahoitusomaisuudesta eli tilivaroista tai sijoituksista saatavat rahoitustuotot. Tämä niin sanottu tulosbudjetointi tehdään arvonlisäverottomin luvuin.
Poistot
Yritys vähentää käyttämiensä aineiden, tarvikkeiden ja tavaroiden hankintahinnan kyseisen tilikauden tuloslaskelmalla. Osa hankituista hyödykkeistä on käyttöiältään pitkäkestoisia, jolloin niiden hankintahinta tulee jaksottaa ja vähentää suoriteperusteen mukaisesti useammalla tilikaudella. Toisin sanoen esimerkiksi koneiden ja laitteiden hankintahinta jaksotetaan laskennallisesti niin monelle tilikaudelle kuin niiden oletetaan olevan yrityksen tuloa tuottavassa käytössä. Tämä tapahtuu tuloslaskelmalla esitettävien poistojen muodossa. Yrityksen omassa kirjanpidossa ja verotuksessa käytettävien poistojen vuosittainen määrä on yksinkertaisimmillaan sama, jos molemmissa käytetään verotuksen kullekin hyödykelajille määriteltyä enimmäispoistoaikaa ja -prosenttia. Se saattaa olla myös eri johtuen kirjanpidon taloudellinen käyttöikä -perusteen ja verotuksen kaavamaisesta poistolaskennastatavan erosta. Menojäännöspoistoissa vuotuisen poiston määrä lasketaan taseessa olevasta poistamattomasta menojäännöksestä, ei alkuperäisestä kokonaisesta hankintahinnasta. Tavallisimpia verotuksen poistoprosentteja ovat:
- Irtain kuluva käyttöomaisuus kuten koneet ja kalusto enintään 25 % menojäännöksestä
- Rakennukset, tuotantokäytössä olevat kuten myymälä-, tehdas- ja varastorakennukset enintään 7 % menojäännöksestä
- Rakennukset, toimisto-, asuin- ja niihin verrattavassa käytössä olevat rakennukset enintään 4 % menojäännöksestä
- Rakennukset ja rakennelmat, kuten säiliöt ja muut kevyet rakennelmat 20 % menojäännöksestä
- Muut pitkävaikutteiset menot, kuten ohjelmistot ja lisenssit poistetaan todennäköisenä vaikutusaikanaan, enintään 10 verovuotena
Kassa- tai rahoitusbudjetti: Kannattavuuden ja tuloksellisuuden ohella yrityksen kannattaa budjetoida myös rahavirtoja eli kassaan tulevien ja kassasta lähtevien maksujen määriä ja ajoitusta. Yritys joutuu käyttämään rahaa valmistukseen ja muihin juokseviin menoihin usein huomattavasti ennen kuin se pystyy luovuttamaan suoritteet asiakkaille ja vastaavasti saamaan niitä koskevan maksun rahana omaan käyttöönsä. Kassabudjetti laaditaan arvonlisäverollisin hinnoin, koska myös arvonlisäveron osuus kulkee yrityksen pankkitilin kautta. Kassabudjetin avulla pystytään varautumaan siihen, että yritys kykenee aina maksamaan omat velvoitteensa niiden erääntyessä – jos kassabudjetti osoittaa alijäämäisyyttä jossakin vaiheessa suunnittelukautta, yritys voi varautua esimerkiksi ottamaan lyhytaikaista lainaa tai pyytämään ennakkomaksuja asiakkailtaan maksukyvyn varmistamiseksi.
Tuote- ja palvelukohtainen kannattavuuslaskenta: Kokonaisbudjetoinninkin pohjana on yrityksen hyvä ymmärrys toisaalta mahdollisimman tarkasta tuote- ja palvelukohtaisesta kannattavuudesta ja toisaalta omista tuotteista ja palveluista asiakkailta saatavasta hinnasta. Kannattavuuslaskenta antaa hinnoittelulle lähtökohtaisesti alimman yrityksen kannalta hyväksyttävän hinnan ja asiakas- sekä markkinaymmärrys puolestaan ylimmän eli sen hinnan, jonka asiakkaat ovat valmiita palvelusta tai tuotteesta maksamaan. Kannattavuuslaskennassa voidaan käyttää monia eri menetelmiä, ja mitä tarkemmin erilaiset muuttuvat ja kiinteät kustannukset sekä yrityksen tavoittelema voittotaso pystytään laskemaan yksittäisen tuotteen tai palvelun tasolle, sitä paremmat edellytykset yrityksellä on pitkäjänteiseen ja kannattavaan hinnoitteluun ja toimintaan.