Työosuuskunnissa tehdään yleensä työtä työsuhteessa, osuuskunta on työnantajana ja jäsen työsuhteinen työntekijä. Työsuhde voi olla tavallinen toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen työsuhde. Osuuskunnat voivat vuokrata työntekijöitä tilapäisiin tehtäviin tai ottaa suorittaakseen urakkaluonteisia tehtäviä. Niinpä työsuhteetkin usein ovat lyhytkestoisia, vaikka tietysti lyhyitä keikkoja voidaan tehdä jatkuvastikin.
Työn kestosta riippumatta työtä tehdään yleensä työsuhteessa. Työtä tekevän jäsenen tai muun työntekijän ja osuuskunnan välillä on työsopimus, vaikka sitä ei joka kerta paperille laitettaisikaan. Tästä seuraa, että osuuskunta on työnantaja, jonka tulee noudattaa tavanomaisia työnantajan työsuhteeseen liittyviä velvollisuuksia. Tällaisia ovat muun muassa työaikakirjanpidosta huolehtiminen, työsuojelu ja työterveyshuolto. Työntekijälle puolestaan kuuluvat ne oikeudet, jotka lait ja muun muassa työehtosopimukset työntekijälle antavat.
Työsuhdetta sääntelevään lainsäädäntöön ja toimialaa koskeviin työehtosopimuksiin on syytä tutustua. Tärkeimmät työantajavelvoitteita säätelevät lait ovat työsopimuslaki (55/2001), työaikalaki (272/2019), työehtosopimuslaki (436/1946), vuosilomalaki (162/2005), työntekijän eläkelaki (395/2006) ja työterveyshuoltolaki (1383/2001). Lait muutoksineen löytyvät Finlexin sivuilta.
Työehdot kirjalliseen työsopimukseen
Työsuhteen ehdot määräytyvät lakien ja työehtosopimusten antamissa rajoissa työsopimuksessa, jonka työntekijä ja työnantaja keskenään tekevät. Työsopimus voidaan tehdä suullisesti, kirjallisesti tai sähköisesti, mutta varminta on laatia kirjallinen molempien osapuolien allekirjoituksin vahvistama sopimus.
Työsopimuslain mukaan työnantajan on aina annettava työntekijälle kirjallinen selvitys toistaiseksi tai yli kuukauden pituisen määräajan voimassa olevan työsuhteen keskeisistä ehdoista viimeistään ensimmäisen palkanmaksukauden päättymiseen mennessä, jolleivät ehdot käy ilmi kirjallisesta työsopimuksesta. Toistuvissa alle kuukauden pituisissa määräaikaisissa työsuhteissa saman työnantajan palveluksessa samoin ehdoin selvitys on annettava viimeistään kuukauden kuluttua ensimmäisen työsuhteen alkamisesta. Vuokratyössä selvitys on annettava, vaikka sopimus olisi tehty alle kuukauden määräajaksi, jos työntekijä sitä vuokrausyritykseltä erikseen pyytää.
Työsopimuksessa tai kirjallisessa selvityksessä on oltava ainakin:
- työnantajan ja työntekijän koti- tai liikepaikka
- työnteon alkamisajankohta
- määräaikaisen työsopimuksen määräaikaisuuden peruste ja sopimuksen päättymisaika tai sen arvioitu päättymisaika
- työsopimus voi työnantajan aloitteesta olla määräaikainen vain, jos sille on pätevä peruste ja peruste on kirjoitettuna sopimukseen. Peruste on olla esim. työn tietty kesto, sijaisuus, kausityö tms. Jos tehdään useita perättäisiä määräaikaisia sopimuksia, jokaisella pitää olla pätevä peruste.
- ilman pätevää perustetta tehty määräaikainen sopimus katsotaan toistaiseksi voimassa olevaksi.
- määräaikaista sopimusta ei kumpikaan osapuoli voi yksipuolisesti irtisanoa kesken määräajan, ellei siitä ole erikseen sovittu sopimuksessa.
- pitkäaikaistyötön voidaan palkata enintään vuoden mittaiseen määräaikaiseen työsuhteeseen ilman erityistä syytä
- koeaika
- koeaika on voimassa vain, jos siitä on sovittu työsopimuksessa
- koeaika voi olla enintään 6 kk ja määräaikaisessa sopimuksessa puolet määräajasta, enintään 6 kk.
- koeaikana kumpikin osapuoli voi purkaa sopimuksen ilman erityistä perustetta ja ilman irtisanomisaikaa
- purkusyy ei kuitenkaan saa olla epäasiallinen tai syrjivä
- työntekopaikka tai selvitys niistä perusteista, joiden mukaan työntekijä työskentelee eri työkohteissa
- työntekopaikka on syytä määritellä mahdollisimman tarkasti ja kattavasti. Se vaikuttaa mm. työnantajan oikeuteen määrätä tekopaikasta sekä matkakustannusten korvaamiseen.
- pääasialliset työtehtävät
- työtehtävien määrittelystä riippuu työnantajan mahdollisuudet muuttaa työkuvaa ja määrätä uusia tehtäviä ja toisaalta työntekijän velvollisuus suostua muutoksiin.
- työhön sovellettava työehtosopimus
- jos työnantaja kuuluu työnantajaliittoon, joka on mukana työehtosopimuksessa, sovelletaan sitä
- jos työnantaja ei kuulu sopimuksen piiriin, sovelletaan työtehtävän mukaisella alalla voimassa olevaa yleissitovaa työehtosopimusta, jos sellainen on
- monella alalla ei ole yleissitovaa sopimusta, jolloin noudatetaan tavanmukaisia ja kohtuullisia ehtoja ja tietenkin lakien vähimmäisehtoja
- palkka tai sen määräytymisperusteet sekä palkanmaksukausi
- palkka ei voi alittaa työehtosopimuksen minimiä
- palkkakausi on normaalisti enintään kuukausi, ja kaksi viikkoa jos aikapalkan perusteena on viikkoa lyhyempi aika (tuntipalkka) tai urakkapalkka
- palkka maksetaan palkkakauden lopussa ellei muuta sovita
- työsuhteen päättyessä palkka ja mahdollinen lomakorvaus on maksettava viimeisenä päivänä, ellei työsopimuksessa ole sovittu, että se voidaan maksaa seuraavana normaalina palkanmaksupäivänä
- noudatettava työaika; työnantajan aloitteesta sovitun vaihtelevan työajan osalta (tarvittaessa töihin kutsuttava) on annettava lisäksi selvitys siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimatarvetta;
- Vaihtelevaa työaikaa koskevaan ehtoon sisältyvää vähimmäistyöaikaa (ns. nollatuntisopimus) ei saa työnantajan aloitteesta sopia pienemmäksi kuin työnantajan työvoiman tarve edellyttää. Jos todellinen tarve on vaikka 15 tuntia viikossa, ei sopimusta saa tehdä niin, että sovitaan työajaksi 0-40 tuntia viikossa vaan minimiajan on oltava se 15 tuntia.
- vuosiloman määräytyminen
- vuosilomalaissa on vähimmäisehdot mutta työehtosopimuksessa voidaan määrätä laista poikkeavat lomaedut.
- irtisanomisaika tai sen määräytymisen peruste.
- työsopimuslaki määrittää yleiset irtisanomisajat ja työehtosopimuksissa saattaa olla lakia pidemmät irtisanomisajat.
Satunnaisiin pätkätöihin perustuvassa toiminnassa voidaan työsopimus tehdä kerran alussa, ja työsuhteen alkamisajankohta, määräaikaisuus, työaika ja palkka määritellään toimintaan sopiviksi, esim. ”työntekijä kutsutaan töihin tarvittaessa”, ”työ kestää kulloisenkin työtehtävän ajan”. Palkka määrätään osuuskunnassa sovitun menetelmän mukaisesti mutta työehtosopimuksen minimejä noudattaen.
Työehtosopimus (TES)
Jokaisen työnantajan on noudatettava joko alan yleissitovaa työehtosopimusta tai sitä sopimusta, johon yritys on työnantajajärjestön jäsenyyden perusteella sidottu, mikäli tällaiset sopimukset ovat olemassa. Yleissitovat työehtosopimukset löytyvät Finlexistä https://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/tyoehto/.
Työsuojeluviranomaiset ja työmarkkinajärjestöt voivat auttaa oikean työehtosopimuksen valinnassa https://www.tyosuojelu.fi/tietoa-meista/yhteystiedot/.
Vuosiloma
Jokaisessa työsuhteessa työntekijälle kertyy oikeus vuosilomaan tai lomakorvaukseen. Vuosilomalaki määrää vähimmäisehdot https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050162?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=vuosilomalaki.
Pääsääntöisesti työntekijä ansaitsee vuosilomaa kaksi päivää kuukaudessa ensimmäisen työvuoden ajan ja sen jälkeen kaksi ja puoli päivää kuukaudessa. Loman ajalta maksetaan lomapalkka.
Jos työsuhde päättyy ennen lomaa, maksetaan palkan lisäksi lomakorvaus, joka on työsuhteen pituudesta riippuen 9 – 11,5 % palkasta.
Usein työehtosopimuksissa on lakia parempia loma- ja korvausehtoja, joten oma TES on syytä tuntea.
Työterveyshuolto
Jokaisen työantajan, jolla on yksikin työntekijä, on tehtävä työterveyshuoltoon oikeutetun lääkäriaseman tai terveyskeskuksen kanssa kirjallinen sopimus, jolla määritetään työpaikan tarpeisiin perustuvan työterveyshuollon sisällön ja toimet.
Työterveyshuoltolaki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ty%C3%B6terveyshuolto.
Lakisääteiseen työterveyshuoltoon kuuluu tavallisesti vain työpaikan olosuhteiden tutkiminen ja suunnitelman tekeminen työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimisesta. Varsinaisten terveydenhuoltopalvelujen tarjoaminen työntekijöiden käyttöön on vapaaehtoista.. Työsuojeluviranomainen valvoo tarkastuksin, että työnantaja on järjestänyt ja toteuttanut lakisääteiset työterveyshuoltopalvelut.