Osuuskunnan jäsen voi olla yritystoimintaa harjoittava henkilö tai palkansaaja.
Rajanveto noudattelee työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n säännöksiä.
Kyseisen lainkohdan mukaan yrittäjänä pidetään henkilöä, joka on päätointaan varten velvollinen vakuuttamaan itsensä yrittäjien eläkelain YEL:n tai maatalousyrittäjäin eläkelain MYEL:n mukaisesti.
Yrittäjänä pidetään myös sellaista TyEL-vakuutuksen (työntekijän eläkelaki) piiriin kuuluvaa yrityksen osaomistajaa, joka
- omistaa yksin vähintään 15 % tai jos hänen perheensä tai hän yhdessä perheensä kanssa omistaa vähintään 30 % yrityksestä, jossa hän työskentelee johtavassa asemassa
- yksin omistaa tai jonka perhe tai hän yhdessä perheensä kanssa omistaa vähintään 50 % yrityksestä, jossa hän työskentelee
Esimerkki 1: Olet jäsenenä osuuskunnassa, jossa on seitsemän jäsentä, joilla kullakin on sama omistusosuus ja äänivalta (alle 15%). Työskentelet työsuhteessa osuuskuntaan. Tällä perusteella et ole yrittäjä etkä velvollinen ottamaan YEL-vakuutusta. Työttömyysturvan suhteen olet työntekijä ja oikeutettu työttömyysturvaan, mikäli työsuhteen ehdot täyttyvät.
Esimerkki 2: Olet jäsenenä kolmen hengen tasaomisteisessa osuuskunnassa, jossa myös äänivalta jakaantuu tasan kullekin kolmelle jäsenelle (>30%). Olet osuuskunnan hallituksen jäsen. Työttömyysturvan suhteen olet yrittäjä.*)
Yrittäjänä pidetään myös sellaista henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa, vaikka hänellä ei olisikaan y-tunnusta tai muuten varsinaista yritystoimintaa. Esimerkiksi laskutuspalvelun kautta ilman omaa y-tunnusta verokortilla työskentelevä tulkitaan työttömyysturvan kannalta päätoimiseksi yrittäjäksi, jos työtä tehdään niin paljon, että se estäisi kokopäiväisen työn vastaanottamisen ja työ kestää yli kaksi viikkoa (työttömyysturvalaki 2. luvun 5 § https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021290#O1L2P5 ). Tällaisella päätoimisesti yritystoimintaa harjoittavalla ei ole oikeutta työttömyysturvaan.
*)Mikäli olet yrittäjä ja työtulosi yritystoiminnasta ylittää 9 010,28 euroa vuodessa (vuonna 2024), olet velvollinen ottamaan YEL-vakuutuksen, eli olet yrittäjä eläkevakuutuksessa ja näin ollen myös työttömyysturvan suhteen. YEL-vakuutus on myös edellytys yrittäjän työttömyysturvan saamiseksi. YEL-vakuuttamisesta tarkemmin https://www.etk.fi/suomen-elakejarjestelma/elaketurva/tyoelaketurvan-kattavuus-ja-vakuuttaminen/yel-yrittajat/ ja yrittäjän työttömyysturvasta. ks. https://syt.fi/
Edellä on siis käsitelty osuuskunnan jäsenen kuulumista joko työntekijän tai yrittäjän työttömyysturvajärjestelmän piiriin. Tämän perusteella hän voi hakeutua joko yrittäjien tai valitsemansa työntekijöiden työttömyyskassan jäseneksi päästäkseen ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen piiriin. Osuuskunnan työntekijän, oli hän jäsen tai ei, oikeus työttömyysturvaan riippuu myös siitä, onko kyseessä työsuhteessa tehty työ. Seuraavaksi käsitellään työsuhteen tunnusmerkkejä ja edellytyksiä niin osuuskunnan kuin myös jäsenen näkökulmasta.
Työntekijä vai kevytyrittäjä?
Viime vuosina on ryhdytty puhumaan ns. kevytyrittäjyydestä, jolle ei ole tarkkaa määritelmää. ”Kevytyrittäjä” voi tarkoittaa sitä, että rekisteröity elinkeinonharjoittaja käyttää palvelujärjestelmää, jonka kautta hoituvat yrityksen tarvitsemat mm. maksuliike- ja kirjanpitopalvelut. Käsitettä käytetään usein kuvaamaan myös henkilön itsenäistä ansiotoimintaa, jota ei harjoiteta työsuhteessa tai oman yrityksen kautta, vaan laskutus sekä työstä saatavan korvauksen maksu on annettu ns. laskutuspalveluyrityksen tehtäväksi. Erilaisten uusien työntekomuotojen, kuten laskutuspalvelua hyödyntäen tehtävän työn vuoksi on ollut tarpeen selventää osuuskunnissa työskentelevien työsuhdeasemaa mm. työttömyysturvan suhteen.
Työ- ja elinkeinoministeriön antaman työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanoa koskevan ohjeen (TEM/2414/03.01.04/2018) mukaan osuuskuntaa ei pidetä työnantajana, jos se ainoastaan välittää tietoa työtilaisuuksista tai huolehtii jäsentensä tekemään työhön liittyvästä markkinoinnista, laskutuksesta ja kirjanpidosta. Näissä tilanteissa työsuhde voi syntyä vain yhteisön ja työnvälityksestä, markkinoinnista, laskutuksesta tai kirjanpidosta huolehtivan henkilön välille.
Työntekijän osuuskunnassa tekemää työtä pidetään työsuhteena, jos työnhakija on tehnyt työsopimuksen kyseessä olevan osuuskunnan kanssa. Lisäksi edellytetään, että osuuskuntaa voidaan ylipäätään pitää työnantajan asemassa olevana. Työnantajana pitäminen edellyttää, että osuuskunta esimerkiksi tarjoaa omissa nimissään niitä palveluita, joiden tekemiseksi työntekijä on työllistynyt. Yleensä tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työ tehdään osuuskunnan lukuun ja osuuskunta on sopimussuhteessa työn teettäjään.
Osuuskunnan tulee siis olla aidosti itsenäinen yritys, jolla on omaa liiketoimintaa. Jäsenet toimivat työntekijöinä tässä yrityksessä, eivät erillisinä toimijoina. Osuuskunnan liiketoiminnan on tarkoitus olla osuuskunnan hyödyksi, ei kulkea suoraan läpikulkueränä jäsenille.
TAULUKKO: TYÖOSUUSKUNNAN JA LASKUTUSPALVELUYRITYKSEN EROT
| TYÖOSUUSKUNTA | LASKUTUSPALVELUYRITYS | |
| HARJOITTAA LIIKETOIMINTAA | kyllä | kyllä |
| MITÄ LIIKETOIMINTAA | kulloisenkin toimialansa mukaista | laskutuspalvelutoimintaa |
| PALVELEE | kuluttaja- ja yhteisöasiakkaita | itsenäistä ansiotoimintaa harjoittavia: itsensä työllistäjiä, ns. kevytyrittäjiä jne. |
| KENEN LUKUUN ASIAKASTYÖ TEHDÄÄN | osuuskunnan | laskutuspalvelun käyttäjän lukuun |
| TYÖSUHTEEN EHDOT TÄYTTYVÄT | kyllä | ei |
Työvoiman vuokraaminen
Osuuskunnan liiketoimintaa voi olla myös työvoiman vuokraaminen, jossa työnantajana toimiva osuuskunta siirtää työntekijän tämän suostumuksella toisen yrityksen käyttöön. Tällaisissa tilanteissa on kyse työsuhteesta osuuskuntaan ja palkansaajasta, vaikka työnantajana toimiva osuuskunta ei valvoisi työtä, sitä ei suoritettaisi työnantajan (osuuskunnan) luona ja vaikka osuuskunnan liiketoiminta ei olisi samaa kuin työntekijän tekemä työ.
Riippumatta liiketoiminnan luonteesta tai toimialasta, osuuskunnan on huolellisesti tehtävä jäsentensä kanssa työsopimukset, sopimukset osuuskunnan ja asiakkaan välille sekä huolehdittava myös työsopimuslain edellyttämän työnjohdon ja valvonnan olemassaolosta, jotta työsuhteen olemassaolo voidaan todeta.
Varmista osuuskunnan suhde työn suorittajaan
Vaikka työosuuskunnan lähtökohtana on toimia työnantajana, voi syntyä tilanteita joissa tämä ei ole selvää tai se kyseenalaistetaan. Työsuhteen muodolla on merkitystä osuuskunnassa työskentelevälle, mutta myös osuuskunnalle itselleen. Jos osuuskunta on olettanut toimivansa työnantajana, se on vastannut työnantajalle kuuluvista velvollisuuksista kuten lakisääteisistä eläke-, tapaturma- ja sosiaalivakuutusmaksuista ja rahoittanut niihin suuntautuvan oman osuutensa myyntikatteestaan. Velvoitteiden hoitaminen on myös työllistänyt hallintoa ja aiheuttanut sitenkin kustannuksia.
Mikäli käytännössä esimerkiksi työtapaturman osalta vakuutusyhtiö ottaa kannan, että kyseessä ei ole ollutkaan työsuhde, korvaus jää saamatta voimassa olevasta lakisääteisestä vakuutuksesta huolimatta. Tietyt vakuutusmaksut saa tällaisissa tilanteissa perittyä ainakin osin takaisin, mutta vakuutusturva ei toteudu oletetulla tavalla.
- sopimus
- työn tekeminen henkilökohtaisesti
- vastiketta vastaan
- työnantajan lukuun
- työnantajan johdon ja valvonnan alaisena
Työsuhteen tosiasiallisista tunnusmerkeistä voi lukea lisää verottajan ohjeesta: https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48037/palkka-ja-ty%C3%B6korvaus-verotuksessa/#5-ty%C3%B6–ja-toimeksiantosuhteen-tosiasialliset-tunnusmerkit
Jotta osuuskunnan työnantaja-asema olisi mahdollisimman selvä, on osuuskunnassa linjattava kulloisenkin tilanteen mukaiset menettelyt työsuhteiden näkökulmasta. Toiminnan käytännön järjestämisessä on huomioitava työnantajavelvoitteet sekä organisaation työnantajuutta kautta linjan tukevat menettelytavat liiketoiminnan järjestämisestä työnjohtoon ja valvontaan. Työntekijöille on selkeästi ilmaistava heidän vastuunsa ja velvoitteensa työsuhteen piirissä sekä organisaation menettelyissä.
Osuuskunta voi olla myös yritysten yhteenliittymä
Myös yritykset voivat perustaa osuuskunnan, olla sen jäseniä ja käydä sen kanssa vaihdantaa. Tällöin kyseessä on yleensä markkinointi- tai hankintatoiminta, tai monipuolista toimintaa jäsentensä hyödyksi harjoittava yhteenliittymä, joka voi toimia osaamiskeskuksena tai vastata rajoitetuista toiminnoista jäsentensä puolesta, esimerkiksi neuvotteluista toimintaympäristöön jne. (ks. erityyppiset osuuskunnat). Vaihdanta tapahtuu näissä tapauksissa normaalina laskutettavana kaupankäyntinä osuuskunnan ja jäsenyrityksen välillä. Kyseessä on siis liikesuhde, jäsenyritys toimii itsenäisesti, noudattaen kuitenkin osuuskunnan kanssa tehtyjä sopimuksia.