Parhaimmat onnistumisen edellytykset ovat osuuskunnalla, jonka tarkoitus ja tehtävä on huolellisesti mietitty ja joka toimii yhdellä tai toisiansa täydentävillä toimialoilla. Myös monitoimialainen osuuskunta voi menestyä, kun pelisäännöt ovat selvät ja kullakin toimialueella on toimiva johto.
KTT Eliisa Troberg kertoo videolla henkilöstöomisteisen osuuskunnan onnistumisen edellytyksistä.
Meidän firma ei myy sutta eikä sekundaa, oli kyse sitten tuotteista, palveluista tai pienimmistäkin keikkatöistä.
Menestyäkseen yrityksenä osuuskunta tarvitsee markkinoiden tarpeita vastaavan liikeidean, perusteellista suunnittelua ja selkeät tavoitteet sekä niihin sitoutuneen jäsenistön. Osuuskunnan perustajien tai osuuskuntaan myöhemmin jäseniksi liittyvien kannattaa kysyä itseltään, haluanko sitoutua pitkäksi aikaa yhteisen yrityksen tavoitteisiin ja yhteisön etuun ennen omaa etuani, muihin jäseniin, avoimuuteen ja ”yrittäjän rooliin” vastaamaan yrityksen kehittämisestä muiden kanssa. ”Voihan siitä sitten erota” -asenne ei ole hyvä lähtökohta; se johtaa ryhmän hajoamiseen ilman, että ristiriitoja yritetäänkään ratkoa yhdessä.
Jokaisen jäsenen on toimittava osuuskunnassaan yrittäjämäisesti, vaikka osuuskunnan jäsen olisi työsuhteessa eikä hänellä esimerkiksi olisi työttömyysturvalain tulkinnan mukaista yrittäjästatusta. On muistettava, että osuuskunnan perustamisen ainoana motiivina ei voi olla mahdollisuus palkansaajan työttömyysturvan säilymiseen.
Mitä yrittäjämäinen toiminta tarkoittaa käytännössä? Se on ensinnäkin yhteistyökykyä ja joustavuutta Näitä ominaisuuksia tarvitaan myös toisen työnantajan palveluksessa työskenteleviltä. Toiseksi se on aktiivisuutta ja aloitteellisuutta, luovuutta ja rohkeutta toimia. Osuuskunnissa jäsenet parhaimmillaan oppivat toisilta ja ratkaisevat ongelmia yhdessä. Jokaisen jäsenen hiljainenkin tieto otetaan käyttöön. Kolmanneksi kyse on siitä, että jäsenet sitoutuvat yhdessä sovittuihin laatukriteereihin ja sisäisiin pelisääntöihin.
Haasteista menestystekijöiksi
Erilaisuus:
hyväksytään ja valjastetaan hyötykäyttöön
Yhteistyön ongelmat:
ratkaistaan ja tullaan entistä vahvemmiksi
Piilo-osaaminen ja hiljainen tieto:
kehitetään vuorovaikutustaitoja
Sisäisillä pelisäännöillä määritellään osuuskunnan tekemisen toimintatavat. Ne luovat toimintakulttuuria ja helpottavat jatkossa myös uusien jäsenten perehdyttämistä osuuskuntaan. Pelisäännöt kannattaa kirjata jäsensopimukseen, josta on tässä oppaassa erikseen kappale. Kaikkien osuuskunnan jäsenten nähtävillä olevat pelisäännöt voivat elää ja niitä voi korjata, jos ne ajan myötä eivät osoittaudu toimiviksi. Ne poikkeavat siis osuuskunnan virallisista säännöistä, joiden muuttaminen vaatii kaupparekisterimuutosta.
Laatuasiat ovat esimerkki yhteisistä pelisäännöistä. Myös toimitusvelvollisuus, toisin sanoen saako jäsen myydä, ja missä tapauksessa tuotteitaan tai palveluitaan ohi osuuskunnan. Toimitusvelvollisuus eli jäsenen velvollisuus käyttää osuuskunnan palveluksia voidaan kirjoittaa myös virallisiin sääntöihin, jos jäsenten yhteisen edun kannalta on järkevää, että jäsenet markkinoivat kaikki tuotteensa osuuskuntansa kautta. Osuuskunnan yleiskuluihinsa perimät maksut ovat tärkeä osa pelisäännöistä. Samoin jäsenen osuuskunnasta esimerkiksi palkkana tai tuotteen hintana saama korvaus, joka voi olla eri suuruinen eri jäsenille tai jäsenten tiimeille riippuen siitä, millainen asiakas tai projekti on kyseessä. Hinnoitteluperusteet ja yleiskulujen osuus on siis syytä sopia etukäteen. Joskus yhteisesti sovitut tehtävä saattavat kasautua samoille henkilöille. Työ- ja vastuutehtäville voi siksi olla hyväksi sopiva kiertovuoroisuus.
Osuuskunnan toiminnan hyvänä pohjana ovat osuustoiminnan perusarvot: omatoimisuus, omavastuisuus, demokratia, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus sekä eettiset arvot, kuten rehellisyys, avoimuus, yhteiskunnallinen vastuu ja muista ihmisistä välittäminen. Näiden arvojen pitäisi olla jokaisen osuuskunnan käytännön toiminnan johtotähtenä. Osuuskunnan arvoihin voidaan toki lisätä vaikkapa sisäinen yrittäjyys, asiakastyytyväisyys, jäsenten oppiminen, laatukriteerit jne. On tietenkin muistettava, etteivät huoneentauluksi kirjoitetut arvot merkitse mitään, ellei niiden mukaan myös toimita.
Osuuskunta ei ole helpoimpia yritysmuotoja, sillä sen demokraattinen päätöksentekotapa ja erilaisten ihmisten toimiminen ryhmässä edellyttävät hyvää yhteistyötä ja johtamista. Osuuskuntayritystä perustettaessa on syytä keskustella avoimesti, millainen johtajuuskäytäntö on sopivin. Osa jäsenistöstä saattaa odottaa vahvan henkilön nousemista ryhmän luotsaajaksi, osa taas haluaa, että kaikki saavat sanoa sanansa joka asiaan. Lain mukaan johtamiskäytäntö on selkeä: hallitus johtaa osuuskuntaa, osuuskunnan kokous valitsee ja valvoo hallitusta. Etenkin pienissä ja alkavissa osuuskunnissa on erityisen tärkeää, että hallitus pitää osuuskunnan jäsenet hyvin tietoisina osuuskunnan keskeisistä asioista ja kuulee jäsenkunnan ääntä päätöksiä tehdessään.
Asiakkaisiin nähden osuuskuntalaisten on pystyttävä toimimaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Osuuskunnan jäsenillä pitää olla yhteisesti päätetyt päämäärät, ja jokaisella sen jäsenellä omat tehtävänsä. Asiakkaisiin päin osuuskuntaa edustamaan voidaan valita erikseen yksi jäsen, jos koetaan, että asiakkaat asioivat mieluiten yhden henkilön kuin tiimin kanssa.
Ryhmän ”elinkaareen” kuuluu alkuinnostuksen jälkeen väistämättä kriisejä, pettymyksiä ja ongelmia, kun erilaisten ihmisten odotukset, ajatukset ja tunteet alkavat törmäillä. Ryhmän elinikä riippuu siitä, miten ongelmat kyetään ratkaisemaan. Kun vaikeuksista selviydytään, pystytään yhteisiä pelisääntöjä hiomaan entistä yhteistyökykyisempinä.
Kaikkien ryhmien sisäinen dynamiikka muuttuu jatkuvasti. Mikään ryhmä ei ole ikuinen. Yrityksenä terve osuuskunta voi toimia kuitenkin vuosikymmeniä, vaikka sen jäsenistö on läpikäynyt keskinäisessä suhteessaan monenlaisia vaiheita symbioosista itsenäistymiseen ja vieraantumiseenkin. Tämä edellyttää kuitenkin, että yksilölle on suhteellisen pysyvää etua osuuskunnan jäsenyydestä.
Osuuskunnat ovat samanlaisia yrityksiä kuin muutkin siinä suhteessa, että niiden toiminnan on perustuttava liiketaloudellisesti terveelle jatkuvan kannattavuuden ajatukselle. Vaikka osuuskunnan lähtökohta ei ole maksimoida voittoa, on tervettä ajattelua, että osuuskunnan tulee tuottaa ylijäämää myös osuuskunnan omiin tarpeisiin, ei pelkästään jäsenten suoriin taloudellisiin hyötyihin. Tässä ideana on varmistaa osuuskunnan oma elinkelpoisuus tulevaisuuteen. Jos osuuskunta jää taloudellisesti heikoksi esimerkiksi sen takia, että jäsenet ottavat kaiken taloudellisen hyödyn lyhyellä aikavälillä käyttöönsä, voi osuuskunta nopeasti ajautua vaikeuksiin ja jopa konkurssiin. Vanha sanonta että ”seiniä ei saa syödä” pätee tässäkin. Se, minkä tasoinen ylijäämä riittää osuuskunnan omiin tarpeisiin, tulee laskea. Tästä kerrotaan tarkemmin kohdassa osuuskunnan talous.
Osuuskunnan onnistumiseen vaikuttaa se, kuinka hyvin toiminta on suunniteltu etukäteen ja miten yrittäjämäistä toiminnan kehittäminen on. Kaikkien jäsenten sitoutuminen yrityksen tavoitteisiin on osuuskuntien selkein menestystekijä.
Osuuskunnat kohtaavat samankaltaisia ongelmia kuin pienyritykset yleensä. Pieni aloituspääoma johtaa helposti rahoitusongelmiin. Ylimääräisenä vaikeutena saattaa olla yhteistyön ja ryhmässä toimimisen oppiminen. Pelisääntöjä kannattaakin hioa pitkään, jotta löytyy yksimielisyys siitä, mistä on kyse ja miksi. Yhtä tärkeää on sopia, että pelisääntöjen toimivuutta seurataan ja niitä korjataan, kun olosuhteet sitä edellyttävät. Yhteistyö saattaa osoittautua uskomattoman vaikeaksi varsinkin, jos osuuskunnan perustajat ovat toisilleen entuudestaan tuntemattomia. Pitkään palkkatyössä olleella saattaa olla vaikea oppia yrittäjämäistä asennetta ja totuttelu työnantajan rooliin voi viedä aikansa.
Parhaimmat onnistumisen edellytykset ovat osuuskunnalla, joka toimii yhdellä tai toisiansa täydentävillä toimialoilla. Myös monitoimialainen osuuskunta menestyy, kun pelisäännöt ovat selvät ja kullakin toimialueella on toimiva johto.
Osuuskuntien etuja:
Osuuskuntien kohtaamia haasteita:
